Järkevä fitnesskisan ajankohta

Vallitsevan tilanteen vuoksi Fitnesskisojen siirtyminen on saanut keskustelua aikaan siitä milloin olisi järkevää, turvallista ja terveellistä kisata. Kaikilla tuntuu olevan erilainen käsitys asiasta. Huolta aiheuttaa paitsi diettaajan elimistön heikentynyt vastustuskyky, mutta myös seuraukset siitä, jos dieettiä jatketaan liian pitkään. Uusi kesäkuun kisa-ajankohta tulee hyvin nopeasti, eikä ole varmuutta siitä onko yleisötapahtumat silloin sallittuja.

Keskusteleva johtaminen

Osa valmentajista suosittelee dieetin keskeyttämistä, koska terveys on ensisijainen asia, ja kisatähtäin siirtyy ensi vuoteen tai hamaan tulevaan. Osa suosittelee syksyyn tähtäämistä, koska pohjakunto on valmiiksi hyvä. Osa tähtää tosissaan kesäkuuhun, vaikkei ole varmuutta tuleeko kisat järjestymään. Se milloin kevääseen tähdänneiden kisaajien tulisi kisata, ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä kukaan ei tiedä mitä tuleman pitää tämän vuoden osalta.

Kun kisapäätöstä tehdään, pyritään aina yhteiseen päätökseen asiasta. Urheilijalle tulee saattaa tietoon kaikki seikat, myös riskit ja epävarmuustekijät. Jos urheilija on esimerkiksi valmistautunut vuosia kisoihin on ymmärrettävää, että hän saattaa haluta kisata riskeistä huolimatta.

Päätös tulisi aina olla yksilöllinen ja huomioida urheilija kokonaisvaltaisesti; ikä, terveys, voimavarat, kokonaiskuormitus ja kokemus. On eriasia dieetata ensimmäisiin kisoihin kuin kolmansiin. Ensimmäinen dieetti on todennäköisesti raskaampi ja stressiä lisää kokemattomuus. Päätöksenteossa ei ole kyse siitä mitä valmentaja haluaa, tai mitä valmentaja tekisi urheilijan tilanteessaan. On kyse urheilijan mielipiteiden huomioimisesta, hänen arvomaailmaansa syventymisestä, ja hänelle suotuisan päätöksen teosta, jossa riskit ja tilanne kokonaisuudessaan on arvioitu. On asia erikseen, jos urheilija kuuluu vallitsevan tilanteen vuoksi riskiryhmään terveytensä puolesta. Turvallisuuden ja terveyden nimissä valmentajan voi joutua tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole urheilijalle mieluisia. Keskustelut kuitenkin johtavat yleensä sellaiseen lopputulokseen, joka miellyttää molempia.

Oma kokemus asiasta

Halusin tuoda tämän asian esille, koska itse kisasin ensimmäisen kerran 2013 poikani ollessa 10 kk. Kisatähtäin ei ollut järkevä. Valmentaja vain kertoi minulle milloin kisaan huomioimatta kokonaistilannetta. Olin kuitenkin jo 30-vuotias ja voisi ajatella, että päättelykyky sen ikäisellä olisi rationaalinen, kun kokemusta oli kertynyt urheilusta ja elämästä. Luotin valmentajaan ja minulla oli kova motivaatio, joten hieman kyseenalaistaen lähdin hommiin vauvan ollessa 1 kk. Treenaaminen toi mukavaa tasapainoa kotona olemiseen, kun mieheni tullessa töistä pääsin hetkeksi salille ottamaan omaa aikaa. Salilta tullessa olin aina täynnä virtaa, jaksava ja parempi äiti, joka kesti koliikkikuukaudet paremmin. Lisäksi harrastus toi kaipaamaani aikuista seuraa satunnaisten yhteistreenien myötä. Ongelmia alkoi tulla vasta muutamaa kuukautta ennen kisaa, kun dieetti vei voimat, enkä jaksanut tehdä yhtään ylimääräisiä kotitöitä. Muistan sen, kun vauvan peppu tuli pestä, niin mies teki sen aina kotona ollessaan, koska en yksinkertaisesti jaksanut. Kaikki dieetit eivät ole tällaisia, mutta minun kohdallani ja tässä elämäntilanteessa kyseinen dieetti toteutuksineen oli raskas.

Selvisin kisoihin, eikä parisuhde kaatunut, vaikka kuulemani mukaan olin hyvin räjähdys herkkä. Vaikka olin urheillut ikäni, harrastanut pesäpalloa ja treenannut voimaa, niin pohjat eivät riittäneet lajiin. Vajaa vuosi lihasmassaa kasvattavaa salitreeniä ja terveellinen ravinto eivät tietenkään tuoneet menestystä. Kehitys ei ollut optimaalista. Ihmettelen ylipäätään, miten pystyin treenata niin tosissani silloin. Tällä hetkellä toinen lapsemme on 6 kk eikä puhettakaan, että voisin kisata syksyllä.

Ikä ei välttämättä ole mittari siitä miten kypsiä päätöksiä voit tehdä. Jos sinulla ei ole lajikokemusta ja -koulutusta, päätökset voivat olla huonoja. Onneksi koulutusjärjestelmä takaa nykyisin ammattitaitoisemmat valmentajat, jotka voivat johdattaa meitä parempiin päätöksiin.

Nyt kun teet valmentajasi kanssa tulevia kisasuunnitelmia toivon, että huomioitte päätöksissä vallitsevan tilanteen, henkilökohtaisen terveytesi, voimavarat ja palautumisen. Ei ole kauaskantoista tähdätä yksiin kisoihin, jos kisojen jälkeen tulee täydellinen uupuminen tai terveysongelmia, joiden seurauksena teet päätöksen lopettaa lajin. Aloittelevan urheilijan tavoitteet tulisi olla vuosien päässä, eikä pelkästään yhdessä kisassa.

Lajin urheilijat ovat sitkeitä ja tunnollisia treenaajia, joten tiedän, että kisaprepin keskeyttämispäätös on usein vahvuuden merkki, ei heikkouden. Kuuntele nyt tarkasti itseäsi, valmentajaa ja läheisiä. Tarkastele voimavarojasi ja mahdollisuuksia. Mitä vähemmän sinulla on kisakokemusta, sitä enemmän tulet tarvitsemaan valmentajan tukea päätöksen teossa.

Urheilu on on osa elämää, eikä prioriteetissä yksi. Teen valintasi kauaskantoisesti, terveys ja turvallisuus mielessä.

Urheilijan hyvinvoinnin puolesta,

Kati